Palataan alkuperäiseen otsikkoon: Arviointi ja palaute osana
oppimisprosessia. Molemmat tekijät kuuluvat saumattomasti osaksi oppimista
prosessin eri vaiheissa. Samoin kuin oppimista ja opettamista voidaan toteuttaa
monin eri tavoin, myös arviointia tulee toteuttaa eri tavoin esimerkkejä ovat:
itsearviointi, vertaisarviointi, ryhmäarviointi, oppilaslähtöinen arviointi,
suullinen ja kirjallinen arviointi. Arvioinnin erilaiset toteutustavat tulee
liittyä oppimisprosessiin eikä se saa jäädä irralliseksi osaksi.
(Ouakrim-Soivio 2016.) Näinhän usein tapahtuu, jos kurssin päätteeksi
suoritetaan koe tai tentti, jota ei koskaan työstetä läpi. Tuolloinhan oppilas
ei koskaan saa selvyyttä mitä hän tiesi ja osasi, ja mikä ehkä meni pieleen.
Tällöin voi myös jäädä vääränlaisia olettamuksia, jotka vääristävät mieleemme
muodostunutta konstruktiota. Kun arviointi ja palaute liitetään osaksi
oppimisjatkumoa, opiskelijalla on mahdollisuus korjata näitä virhepäätelmiä ja
hänellä on mahdollisuus syventää osaamistaan niillä alueilla mitkä ovat vielä
kesken. Ouakrim-Soivio myös kannustaa antamaan opiskelijoille mahdollisuuden
osoittaa osaamisensa erilaisin tavoin ja saada palautetta suhteessa
asetettuihin tavoitteisiin.
Pirjo Ruha avaa alla olevalla videolla oppimisen ja osaamisen arvioinnin eroja Ammattiopisto Luovin videolla:
Voidaan puhua hyvän arviointikulttuurin
luomisesta toteuttamalla oikeudenmukaisuutta, tasavertaisuutta ja
yhdenvertaisuutta opiskelijoiden kesken. Sitä voidaan kehittää luomalla
opiskelijoille mahdollisuuksia osallisuuteen ja kehittämällä vuorovaikutteisia
ja kaikille toimijoille läpinäkyviä menetelmiä. Näin ollen ei suunnitella vain
opetusta vaan samalla myös arviointia mukana kulkevana osana. Arviointi tulee
olla arvioitavan, arvioitsijan ja arviointitietoa tarvitsevan muodostaman
kokonaisuus. Tavoitteiden arviointi yhdessä oppilaiden kanssa tuottaa opettajalle
tietoa kuinka kurssikokonaisuus toteutui, miten opettaja onnistui, mitä
opettajan tulisi huomioida tulevia kursseja suunnitellessaan ja oppia
tunnistamaan opiskelijoiden erilaiset tavat oppia sekä opiskelijoiden erilaiset
lähtökohdat.
Arvioinnissa huomioitavat ja arvioinnin menetelmät
vaihtelevat suuresti riippuen opetettavasta ammattialasta. Mitä taitoja ja
tietoja tulevassa työelämässä tarvitaan? Mitä osaamista kyseisessä työssä
tarvitaan? Tarvitaanko vahvaa teoria tai lakitietoutta? Vai onko työ enemmän
konkreettista tekemistä, jossa pitää osata käyttää koneita tai laitteita? Ehkä
työssä ollaan paljon ihmisten kanssa ja vuorovaikutustaidot ovat keskeinen osaamisen
vaatimus. Tosi asia on kuitenkin se, että maailma muuttuu ja osa ammateista
katoaa ja tilalle tulee uusia työelämän vaatimuksia. Opettamisen tulee olla näitä uusia visioita
luovaa ja kehittävää.
Aiemmin puhuttiin jo arvioinnin eettisyydestä. Tähän vielä lisäämme loppuun arvioinnin reliaabeliuden ja validiuden käsitteet. Eettisesti kestävässä arvioinnissa tulee huomioida arvioinnin laadukkuus (reliaabelius)luotettavuuden ja pysyvyyden (validius) näkökulmien kautta.
Laadukkuus
Arviointi tulee olla toistettavissa, tulosten pysyviä ja satunnais-virheetöntä. Arvioinnissa ei saisi näkyä olosuhteiden muuttuminen tai oppilaan mielialan kaltaiset seikat. Arvioinnissa käytettävä tehtävä tulisi toimia yhdenmukaisesti. Arvioinnissa käytettävän menetelmän tulee mitata opetussuunnitelmassa määriteltyjä tietoja, taitoja, arvoja tai asenteita vuodesta toiseen ja oppilasryhmästä riippumatta. Opettajien välisiä arvioinnin eroja on alettu ennaltaehkäisemään, siten että opettajat arvioivat tehtäviä ristiin tekemällä arvioinnissa yhteistyötä. Arvioinnin johdonmukaisuutta ja pysyvyyttä voidaan koulussa kehittää käymällä säännöllisiä keskusteluja arvioinnin laadusta, tavoitteista, periaatteista ja toteutuksesta. (Ouakrim-Soivio 2016.)
Validius
Validiudessa on kyse siitä, että arvioidaan sitä mitä on ollut tarkoituskin arvioida. Jotta arviointi olisi validia sen tulisi kattaa koko arvioitava sisältöalue, esimerkiksi suppeampien tehtävien avulla. Tiedot ja taidot tulisi esittää syvällisesti. Arvioinnin tulisi tarkastella kuinka merkityksellisiä oppilaan tiedot ja taidot ovat, miten hyvin arviointi osoittaa oppilaan osaamista tai miten hyvin arviointi vastaa opetussuunnitelmaa ja siinä ilmaistuja tavoitteita. (Ouakrim-Soivio 2016.)
Arvioinnin tulisi olla objektiivista, jolloin arviointi ei saa riippua siitä kuka arvioi. Tämä väite kuitenkin pistää pohtimaan opettajan työn yksilöllisyyttä, onko arviointia mahdollista tehdä täysin objektiivisesti tai riippumattomasti? Entä miten ajatukseen sopii opiskelijoiden yksilöllisyys?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti