Arviointi ja palaute osana oppimisprosessia

Palataan alkuperäiseen otsikkoon: Arviointi ja palaute osana oppimisprosessia. Molemmat tekijät kuuluvat saumattomasti osaksi oppimista prosessin eri vaiheissa. Samoin kuin oppimista ja opettamista voidaan toteuttaa monin eri tavoin, myös arviointia tulee toteuttaa eri tavoin esimerkkejä ovat: itsearviointi, vertaisarviointi, ryhmäarviointi, oppilaslähtöinen arviointi, suullinen ja kirjallinen arviointi. Arvioinnin erilaiset toteutustavat tulee liittyä oppimisprosessiin eikä se saa jäädä irralliseksi osaksi. (Ouakrim-Soivio 2016.) Näinhän usein tapahtuu, jos kurssin päätteeksi suoritetaan koe tai tentti, jota ei koskaan työstetä läpi. Tuolloinhan oppilas ei koskaan saa selvyyttä mitä hän tiesi ja osasi, ja mikä ehkä meni pieleen. Tällöin voi myös jäädä vääränlaisia olettamuksia, jotka vääristävät mieleemme muodostunutta konstruktiota. Kun arviointi ja palaute liitetään osaksi oppimisjatkumoa, opiskelijalla on mahdollisuus korjata näitä virhepäätelmiä ja hänellä on mahdollisuus syventää osaamistaan niillä alueilla mitkä ovat vielä kesken. Ouakrim-Soivio myös kannustaa antamaan opiskelijoille mahdollisuuden osoittaa osaamisensa erilaisin tavoin ja saada palautetta suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

Pirjo Ruha avaa alla olevalla videolla oppimisen ja osaamisen arvioinnin eroja Ammattiopisto Luovin videolla: 

https://livestream.com/ammattiopistoluovi/arviointi/videos/139184468

Voidaan puhua hyvän arviointikulttuurin luomisesta toteuttamalla oikeudenmukaisuutta, tasavertaisuutta ja yhdenvertaisuutta opiskelijoiden kesken. Sitä voidaan kehittää luomalla opiskelijoille mahdollisuuksia osallisuuteen ja kehittämällä vuorovaikutteisia ja kaikille toimijoille läpinäkyviä menetelmiä. Näin ollen ei suunnitella vain opetusta vaan samalla myös arviointia mukana kulkevana osana. Arviointi tulee olla arvioitavan, arvioitsijan ja arviointitietoa tarvitsevan muodostaman kokonaisuus. Tavoitteiden arviointi yhdessä oppilaiden kanssa tuottaa opettajalle tietoa kuinka kurssikokonaisuus toteutui, miten opettaja onnistui, mitä opettajan tulisi huomioida tulevia kursseja suunnitellessaan ja oppia tunnistamaan opiskelijoiden erilaiset tavat oppia sekä opiskelijoiden erilaiset lähtökohdat.

Arvioinnissa huomioitavat ja arvioinnin menetelmät vaihtelevat suuresti riippuen opetettavasta ammattialasta. Mitä taitoja ja tietoja tulevassa työelämässä tarvitaan? Mitä osaamista kyseisessä työssä tarvitaan? Tarvitaanko vahvaa teoria tai lakitietoutta? Vai onko työ enemmän konkreettista tekemistä, jossa pitää osata käyttää koneita tai laitteita? Ehkä työssä ollaan paljon ihmisten kanssa ja vuorovaikutustaidot ovat keskeinen osaamisen vaatimus. Tosi asia on kuitenkin se, että maailma muuttuu ja osa ammateista katoaa ja tilalle tulee uusia työelämän vaatimuksia.  Opettamisen tulee olla näitä uusia visioita luovaa ja kehittävää.

Aiemmin puhuttiin jo arvioinnin eettisyydestä. Tähän vielä lisäämme loppuun arvioinnin reliaabeliuden ja validiuden käsitteet. Eettisesti kestävässä arvioinnissa tulee huomioida arvioinnin laadukkuus (reliaabelius)luotettavuuden ja pysyvyyden (validius) näkökulmien kautta. 

Laadukkuus

Arviointi tulee olla toistettavissa, tulosten pysyviä ja satunnais-virheetöntä. Arvioinnissa ei saisi näkyä olosuhteiden muuttuminen tai oppilaan mielialan kaltaiset seikat. Arvioinnissa käytettävä tehtävä tulisi toimia yhdenmukaisesti. Arvioinnissa käytettävän menetelmän tulee mitata opetussuunnitelmassa määriteltyjä tietoja, taitoja, arvoja tai asenteita vuodesta toiseen ja oppilasryhmästä riippumatta. Opettajien välisiä arvioinnin eroja on alettu ennaltaehkäisemään, siten että opettajat arvioivat tehtäviä ristiin tekemällä arvioinnissa yhteistyötä. Arvioinnin johdonmukaisuutta ja pysyvyyttä voidaan koulussa kehittää käymällä säännöllisiä keskusteluja arvioinnin laadusta, tavoitteista, periaatteista ja toteutuksesta. (Ouakrim-Soivio 2016.)

Validius

Validiudessa on kyse siitä, että arvioidaan sitä mitä on ollut tarkoituskin arvioida. Jotta arviointi olisi validia sen tulisi kattaa koko arvioitava sisältöalue, esimerkiksi suppeampien tehtävien avulla. Tiedot ja taidot tulisi esittää syvällisesti. Arvioinnin tulisi tarkastella kuinka merkityksellisiä oppilaan tiedot ja taidot ovat, miten hyvin arviointi osoittaa oppilaan osaamista tai miten hyvin arviointi vastaa opetussuunnitelmaa ja siinä ilmaistuja tavoitteita. (Ouakrim-Soivio 2016.)

Arvioinnin tulisi olla objektiivista, jolloin arviointi ei saa riippua siitä kuka arvioi. Tämä väite kuitenkin pistää pohtimaan opettajan työn yksilöllisyyttä, onko arviointia mahdollista tehdä täysin objektiivisesti tai riippumattomasti? Entä miten ajatukseen sopii opiskelijoiden yksilöllisyys?

SIMULAATIO JA OPPIMISPELIT ARVIOINNIN VÄLINEENÄ

SIMULAATIO JA OPPIMISPELIT ARVIOINNIN VÄLINEENÄ

Arvioinnin suunnittelemisella on merkittävä osa opetusjakson rakentamisessa. Arvioinnin suunnittelussa määritellään keskeiset oppimistavoitteet, ja mihin suuntaan arviointi oppimista ohjaa ja korostetaanko oppimistavoitteissa ja arvioinnissa enemmän opiskelun prosessia vai lopullista tuotosta? Erityisen tärkeää on, että opiskelumenetelmät ja arviointitapa ovat samassa linjassa sekä viestittää opiskelijalle toivotuista toimintatavoista. Opiskelumotivaatio laskee ja opiskelija turhautuu helposti, jos opetuksessa käytetään yhteisöllisiä, keskustelevia menetelmiä, mutta loppuarviointi pohjautuukin ulkoa oppimiseen, yksilösuorituksiin ja yksityiskohtien muistamiseen.  

Voiko oppimispelejä käyttää opetuksessa arvioinnin pohjana? 
Oppimispelejä voi opetuksessa käyttää monin tavoin ja usein arviointi on rakennettu valmiiksi itse peliin. Oppimispelit voivat olla valmiita kaupallisia pelejä tai yhdessä opetushenkilöstön ja valmistajan kehittelemiä. Kolmas vaihtoehto on se, että opiskelijat voivat itse kehitellä ja rakentaa peliä. Tällöin opittava sisältö opitaan itse peliä suunniteltaessa ja valmisteltaessa. Mikä olisikaan parempi vaihtoehto, kuin oman pelin kehitteleminen? Mielestämme tällöin opettaja voi nähdä koko oppimisprosessin arvioinnin perusteena ja havainnoida, mikä on opiskelijan osaamisen ja ymmärtämisen taso käsiteltävästä asiasta, miten opiskelija hahmottaa asiaa ja mitkä asiat liittyvät siihen. Yksinkertaisimmallaan peli voi olla vaikkapa Kahoot!-peli, jonka kysymykset ja vastaukset opiskelijat joutuvat pelattaessa perustelemaan käsiteltävän asian teorian näkökulmasta.

Entä miten arvioida, jos oppiminen tapahtuu kokemuksellisesti simulaatiopelejä pelaamalla? Huomioitavaa on, että ilman oppimistavoitteiden määrittelyä simulaatiopeleissä korostuu vain pelillinen ja viihteellinen ominaisuus. Pelaamisen ei ole aina tarkoitus olla hauskaa vaan oppimiseen tähtäävää. Simulaatio-opetusta voidaan toteuttaa myös draaman keinoin. 
Simulaatio pyrkii jäljittelemään todellisia tapahtumia ja lähinnä sen vuoksi se eroaakin draamasta. Esimerkiksi ensiapua  opiskeltaessa opiskelijat eläytyvät näytellessään eri rooleihin ja ymmärtävät, tilanteen epäaitouden, vaikka auttavatkin tosissaan simulaationukkea selviytymään tilanteesta. Simulaatioihin ei sisälly voittaminen tai se ei ole tavoiteltava lopputilanne, vaan tavoitteena on opiskelijan osaaminen soveltaa teoreettista tietämystään käytäntöön. Opettajalle simulaatiot antavat hyvän arviointimahdollisuuden nähdä opiskelijan kehitys ja osaaminen ennen tositilanteeseen siirtymistä. Simulaatiossa opettaja voi myös testata ja arvioida, osaavatko opiskelijat soveltaa teoreettisen osaamisensa käytännön ongelmatilanteissa ja osaavatko he käyttää teoriassa opittuja asioita käytännössä. Simulaatioiden jälkeen arviointi tapahtuu jälkipuinnilla eli yhteisöllisellä keskustelulla ja oman oppimisen reflektoinnilla. Asiat myös perustellaan teoreettisesta näkökulmasta. 

Lisäksi arviointi ja palaute voivat olla oppimisprosessia seuraavaa eli opiskelijan täytyy ensin vastata annettuihin tehtäviin oikein tai suorittaa oppimistehtävä oikein päästäkseen jatkamaan seuraavalle tasolle toiminnasta Palaute voi olla myös välitön eli raportti simulaatiossa suoriutumisesta. Opetuksessa oppimispelejä tai simulaatiota käyttäessä opettaja voi arvioida muun muassa tiedon karttumista ja sen soveltamista käytännöntilanteisiin, ongelmaratkaisu- ja päätöksentekotaitoja, sääntöjen ja toimintatapojen oppimista sekä sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä.

Simulaatiot ja oppimispelit ovatkin opettajalle mahdollisuus toisenlaiseen ja monipuoliseen arviointiin, eivätkä ne sulje pois myöskään perinteisiä arviointitapoja ja –keinoja. Salavuon ajatuksen mukaisesti digitaalisuuden ja monipuolisten arviointimenetelmien myötä opettajalla onkin mahdollisuus tutkia ja tukea arvioinnilla paljon laajemmin opiskelijan todellista osaamista ja soveltuvuutta. Arviointi pitäisi siis nähdä työkaluna ja digitaaliset välineet tuon työkalun toiminnan mahdollistajina.

Lähteinä:

Ammattipeda. http://www10.edu.fi/ammattipeda/?sivu=rikastettu_oppiminen

Arviointiin on monta tietä. http://lukiot.tampere.fi/seututarjotin/vopas/index.php?sivu=8

Inkinen, Petri. 2017. Simulaatiot oppimisen työvälineenä. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/130389/Petri_Inkinen_Opinnaytetyo.pdf?sequence=1

Salavuo, Miikka. 2017. Uusi arviointi: Yhden suoritteen arvioinnista kohti oppimisen ja osaamisen arviointia. https://www.tabletkoulu.fi/2017/03/28/uusi-arviointi-yhden-suoritteen-arvioinnista-kohti-oppimisen-ja-osaamisen-arviointia/  

Kuva:  Työelämän jäljittely on roolipeliin heittäytyjmistä.

https://www.samk.fi/uutiset/tyoelaman-jaljittely-on-roolipeliin-heittaytymista/

Appappap, opettaja puhuu!

Appappap, opettaja puhuu!

 

Näin aprillipäivän kunniaksi on lupa vähän hullutella. Aikaisemmissa blogiteksteissä on tuotu kattavasti esiin, minkälaista on laadukas arviointi ja palaute osana oppimisprosessia.

Tässä osiossa käännettäänkin kelkka toisinpäin ja tuodaan esiin humoristiset ohjeet ”hyvästä arvioinnista”.

Muistetaanhan mekin jatkossa toimia seuraavasti ;)

1. Pidetään opiskelijat pimennossa tavoitteista. Fiksut opiskelijat kyllä tietävät kriteerit ja näin saat hyvän hajonnan todella kehnoista loistaviin suorituksiin.
2.  Toteuta kaikki arviointi opintojakson lopussa. On mahdotonta arvioida opiskelijoita kesken kaiken. Jos opiskelijat eivät menesty, he eivät vain ole hyviä.
3. Pidä huoli, että tiedät kuka opiskelijoista on tehnyt kunkin osan. Näin pystyt varmistamaan, että tulos on se mitä olit kultakin opiskelijalta jo osannut aavistaa.
4. Jotta olet reilu kaikille, niin anna kaikille myös samat koetehtävät. Jos jollakin on vaikeuksia tai erityistarpeita, se on heidän oma pulmansa.
5. Ole tiukka tehtävien palautuspäivämäärien suhteen. Selitykset on vain selityksiä. Jos joustat, niin opiskelijat alkavat käyttämään sinua vain hyväksi.
6. Älä tunne empatiaa oppilaita kohtaan, jotka kokevat, etteivät onnistu tenteissä. Oppilaita on hyvä muistuttaa, että tentteihin pitää vain koota itsensä, sillä muuten ei ole oikeutta opiskella kyseisessä oppilaitoksessa.
7. Kirjallisen palautteen antaminen on turhaa. Kirjallinen palaute vain lisää työmäärää, sillä opiskelijat kumminkin valittavat kommenteista ja vaativat perusteluja.
8. Muista aina suunnitella jokin tehtävä alueesta jota et käynyt opetuksessa lävitse. Näin saat selville ketkä opiskelijoista lukevat ja ottavat asioista selvää omatoimisesti.  
9. Kun annat kirjoitelmatehtävän, älä missään nimessä anna minkäänlaista sivumäärää tehtävälle. Hyvillä opiskelijoilla on aina paljon sanottavaa ja ajatuksia, näin ollen jo sivumäärä kertoo arvosanan.
10. Älä tee liian suoria kysymyksiä. On hyvä nähdä kuka oivaltaa mitä kysymyksellä tarkoitat. Joka ei saa kysymyksistä selvää, osoittaa oman tietämättömyytensä.

 

Näillä eväillä opettamaan. Mukavaa aprillipäivää ja kevättä kaikille!   

Lähteenä käytetty Päivi Atjosen teosta Hyvä, paha arvionti 2007.