Tavoitteet ja arviointi

Jotta oppimista voitaisiin arvioida, täytyy olla selkeä käsitys oppimisen tavoitteista. Miksi jotain opiskellaan? Miksi joku asia pitäisi oppia, mitä hyötyä opitusta asiasta on? Mitä opitulla on tarkoitus tehdä, mihin sitä tarvitaan? Tavoitteella tarkoitetaan lopputulosta tai aiottua tulosta. Jotta voitaisiin arvioida tehtävää tai asiakokonaisuutta, tulee niiden perustua ennalta määritettyihin tavoitteisiin. Tavoitteet voidaan jakaa yleisiin, koulutuksellisiin ja ohjeistuksia sisältäviin tavoitteisiin. Yleinen (global) tavoite voi olla lukemaan oppiminen eli yleiset tavoitteet voivat olla laajoja kokonaisuuksia, joiden oppimiseen menee paljon aikaa. Koulutuksellinen tavoite on pienempi osa-alue, jonka oppimiseen voi mennä joitain viikkoja. Ohjeelliset tavoitteet ovat tarkemmin rajattuja ja kapea-alaisia, joiden oppiminen vie tunteja enimmillään päiviä. Tuntisuunnitelmat ovat esimerkki ohjeita sisältävistä tavoitteista. (Ouakrim-Soivio 2015.)

Tavoitteet voidaan nähdä myös opetusta tarjoavan näkökulmasta tai sitten oppilaan itsensä näkökulmasta. Tavoitteet oppimiselle voivat syntyä yhteiskunnallisesta tarpeesta tuottaa osaamista yhteiskunnan tehtäviin. Myös oppilailla itsellään on erilaisia tavoitteita oman elämänsä lähtökohdista. Kohtaavatko nämä erilaiset lähtökohdat? Riittääkö kaikkien opiskelijoiden henkilökohtaiset tavoitteet kohtaamaan yhteiskunnan ammattiosaamisen tarpeet? Opettamisen näkökulmasta opiskelijan kokema mielekkyys ja oppimisen merkityksellisyys tulisi olla keskeisessä roolissa. Jos opiskelija ei koe tavoitetta itselleen merkityksellisenä eikä tavoitetta oppimiselle, on opettamisen jokseenkin merkityksetöntä.

Kriteeriperusteinen arviointi

Oppimista voidaan arvioida asetettujen kriteerien perusteella. Opiskelijan suoritusta ei arvioida suhteessa toisten suorituksiin, vaan siihen miten suoritus vastaa ennalta määriteltyjä kriteereitä. Opiskelijan osaamista eli tietoja, taitoja tai tuotoksia arvioidaan kriteerien määrittämiin vaatimustasoihin. Kriteerit ovat tavoitteista operationalisoituja arvioinnin välineitä. Tavoitteiden saavuttamista arvioidaan ja mitataan asetettujen kriteerien avulla. Tavoitteiden tulee olla tiedossa etukäteen niin opiskelijalle kuin opettajalle. (Ouakrim-Soivio 2015.) Kriteeriperusteisen arvioinnin toimivuutta ammatillisessa koulutuksessa on syytä pohtia. Peruskoulussa on selkeästi määritellyt sisällöt ja tavoitteet, jolloin kriteerit ovat selkeämmin olemassa. Ammatillisessa koulutuksessa sisällöissä on enemmän joustavuutta ja variaatiota. Onko tietyt kriteerit tarkoituksenmukaisia samanlaisina kaikille opiskelijoille?

Kriteeriperusteinen arviointi voi olla määrällistä tai laadullista. Määrällisenä arviointi määräytyy ennalta määritetyn määrällisen kriteerin mukaan, kuten pistemäärä tai arvosana. Arviointiperuste määräytyy tietyn pistemäärän mukaan tietyksi arvosanaksi, ilman arvioijan tulkintaa. Määrällisessä kriteeriperusteisessa arvioinnissa toteutuu absoluuttisuus, yhdenvertaisuus ja objektiivisuus, arviointitehtävät ja arviointiolosuhteet ovat mahdollisimman yhdenvertaiset ja samat kaikille. Laadullisessa kriteeriperusteisessa arvioinnissa pyritään selvittämään ennalta sovitun laadullisen kriteerin mukaan oppimisen ja osaamisen laatu. Arvioinnin välineenä voivat olla oppimistehtävät, havainnot, keskustelut, portfoliot ja itsearvioinnit. Laadullisen arvioinnin periaatteina voivat olla kontekstuaalisuus, laadullisuus, tulkinnallisuus ja johdonmukaisuus. Arviointimenetelmät voivat vaihdella opiskelijoiden tarpeiden mukaan, vaikka arvioinnin kohde on sama. (Ouakrim-Soivio 2015.)

Aiemmissa kirjoituksissa on mainittu Bloomin kehittämää taksonomia-mallia.

(Peura 2014)

1. taso: mieleenpalauttaminen; kyky muistaa asioita siinä muodossa kuin ne on esitetty
2. taso: ymmärtäminen; kyky ymmärtää ja tulkita oppimaansa
3. taso: soveltaminen; kyky käyttää tietoa oikeassa tilanteessa
4. taso: analysoiminen; kyky pilkkoa ongelma pienempiin osiin ja ymmärtää niiden suhteet
5. taso: syntetisoiminen; kyky luoda jotain uutta olemassa olevan tiedon pohjalta
6. taso: arvioiminen; kyky arvioida ajatusten ja ratkaisujen arvoa; sisältää kaikki edellä listatut tasot sekä arviointikriteerit
(http://www.mit.jyu.fi/ope/kurssit/TIE358/sivusto/johdanto/Bloom.html)

Bloomin mallia on kritisoitu muun muassa, siksi että se käsittelee tietoa ja oppimista tavallaan toisistaan erillisinä käsitteinä, jolloin taksonomian luokittelu ei vastaa nykykäsitystä oppimisen prosessinomaisuudesta. Anderson ja Krathwohl uudistivat mallia, jolloin tiedon ulottuvuus muodostaa jatkumon, jolloin odotetaan tiedon muuttuvan, kun edetään konkreettisesta tiedosta kohti abstraktimpaa tietoa. Mallien mukaan oppimisen korkeimpana tavoitteena onkin erilaisten tiedon elementtien yhdistämistä toisiinsa johdonmukaisesti ja toimivalla tavalla.

Lähteet:

Ouakrim-Soivio, Najat 2016. Oppimisen ja osaamisen arviointi. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy

https://www.slideshare.net/peurapekka/oppiminen-ja-arviointi-pekka-peura-2014 viitattu 4.3.2019