ARVIOINNIN VIRTUAALISUUS

Tutkiessani arviointia törmäsin Toivolan ”Käänteinen arviointi” -kirjassa ajatukseen arvioinnin reiluudesta ja objektiivisuudesta rajoittamassa arvioinnin kehittämistä. Perinteisessä opetuksessa hän kyseenalaistaa opettajan tarkoitusta pitää opiskelijoille tenttejä, joka nostaa esiin Bloomin taksonomian alimman tason eli asioiden ulkoa muistamisen. Tämän lisäksi hän nostaa esiin opettajan onnistumisen kokemisen, jos oppilaiden saamat tenttiarvosanat jakautuvat Gaussin käyrän mukaisesti. Mietinkin, että mitä sitten tapahtuu, jos opetus ja oppiminen tapahtuvat hyödyntämällä virtuaalimaailmaa laseineen ja simulaattoreineen? Voiko opiskelija tällöin enää selviytyä opiskeluistaan muistamalla asioita ulkoa? Teknologiaa hyödynnettäessä arviointipalautteen antaja, kun on usein tietokone. Uskon koneen antavan säälimättä realistisen ja yksilöidynkin palautteen opiskelijan työskentelystä onnistumisineen ja virheineen ilman arvioinnin suhteuttamista Gaussin tai muuhunkaan käyrään.

  Pohdin myös kirjassa esiin noussutta näkökulmaa, jossa arvioinnin tulisi tukea oppilaan uskoa itseensä ja taitoihinsa. Tämän myötä mieleeni nousee monia kysymyksiä. Jos simulaattorilla tehty harjoitus menee täysin pieleen, motivoiko se opiskelijaa kokeilemaan uudelleen ja lisääkö se  nimenomaan kilpailua itsensä kanssa siten, että opiskelija haluaa yhä uudelleen parantaa suoritustaan vai horjuttaako se opiskelijan uskoa omaan osaamiseen? Entä voiko kone olla väärässä? Voiko kone olla liian herkkä tai jättää varaa virheisiin? Tekeekö kone opettajalle helpoksi heikon suorituksen arvioinnin? Jos opettajan on vaikea antaa kehittävää palautetta heikosta suoriutumisesta, tekeekö kone sen opettajan puolesta? 

 

Simulaattoreita käytetään mm. hoitotyössä, armeijassa ja logistiikan alalla. Mediassa on puhuttu myös siitä, kuinka soveltumattomat kuumakallet pääsevät opiskelemaan vartijoiksi tai lähihoitajaksi pääsee kuka vain. Entä arviointi, johon törmään tällä hetkellä työelämässä, kun opettajat päästävät opiskelijan läpi käytännön harjoittelusta, vaikka opiskelija ei täyttäisi alintakaan hyväksytyn rajaa? Ohjaajat päästävät mielestäni välillä läpi harjoittelijoita, koska hylkääminen on opiskelijalle iso asia hänen tulevaisuutensa kannalta. Mutta kuka ottaa vastuun heidän siirtyessä työelämään, jos realistista arviointia on vältetty? Voiko koneen arviointiraportti estää opiskelijan etenemistä opiskeluissa?

Virtuaalimaailma ja simulaattorit mahdollista- vat useat toistot, jolloin tekeminen automati- soituu sekä mahdollistuu ympäristön tarkempi havainnoiminen ja vaarojen tunnistaminen. Esimerkiksi armeijan ampumakoulutus-simulaattori havainnoi koko laukaisu-tapahtuman analysoimalla tähtäyksen ennen ja jälkeen laukauksen. Tämä nostaa myös ampumakoulutuksen laatua, koska yksittäisen laukaisutapahtuman analysointi on tavallisessa ampumarataympäristössä mahdo-tonta. Mielessäni pyörii kuitenkin kysymys, kenen tai minkä arvioinnin seurauksena, opiskelija on riittävän valmis tai osaava reaalimaailman opiskeluun olipa kysymys hoitotyön, eri koneilla ajamisen tai ampumisen simulaattorista? Mitä tapahtuu, jos opiskelija ei kehity toistoista huolimatta?

LÄHTEET:

Toivola Marika, 2019. Käänteinen arviointi. Otavan kirjapaino Oy. Keuruu.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/hs-lahihoitajakouluun-paasee-ihmisia-jotka-voivat-olla-vaaraksi-hoidettavilleen-opetusministeri-haluaa-soveltuvuustestit-takaisin/7125024#gs.LRW7CDL3

https://cse.fi/referenssit/vr-logistics/

https://cse.fi/

https://puolustusvoimat.fi/logistiikkalaitos/kumppanit?p_p_id=101&p_p_lifecycle=0&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_101_struts_action=%2Fasset_publisher%2Fview_content&_101_assetEntryId=9730825&_101_type=content&_101_urlTitle=parempaa-palautetta-ja-lisaa-toistoja-simulaattoriammunnoilla